Fritz Reuter

| kuolinpaikka = Eisenach | ammatit = kirjailija | äidinkieli = saksa | kansalaisuus = | aikakausi = | tyylilajit = huumori | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = saksa | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Heinrich Ludwig Christian Fritz Reuter (7. marraskuuta 1810 Stavenhagen, Mecklenburg – 12. heinäkuuta 1874 Eisenach) oli alasaksalainen kirjailija. Hän opiskeli aluksi lakitiedettä, mutta syytettynä valtiopetoksesta hänet tuomittiin ensin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin vankeudeksi, josta hän kärsi vuoteen 1840, jolloin vapautui Fredrik Vilhelm IV:n armahduksen ansiosta. Päästyään vapaaksi hän toimi maanviljelijänä kotiseudullaan Mecklenburgissa, oli jonkin aikaa opettajana, mutta viimeisinä 20 elinvuotenaan hän keskittyi yksinomaan kirjallisiin töihin. Reuterin tuotannolle ominaista on huumori ja elämänilo, ja hänen luontevalle kertomakyvylleen tuo höystettä hänen kotiseutunsa murre, jonka kirjallinen käyttö liittyy tiiviisti hänen nimeensä.

Reuterin esikoisteos ''Läuschen un Rimels'' ilmestyi 1853. Hänen pääteoksensa on ''Olle Kamellen'' (1860–1868), joka sisältää muun muassa kertomukset "Ut de Franzosentid", "Ut mine Festungstid" ja ennen kaikkea "Ut mine Stromtid" (suom. ''Maamiesajoiltani'' 1913–1914), joka on aikansa Saksan kirjallisuuden omaperäisimpiä ja taiteellisesti arvokkaimpia tuotteita. Reuterin kootut teokset ilmestyivät 1863–1868 ja hänen jälkeenjääneet teoksensa sekä elämäkerta 1875. Parhaan teoksensa ''Kein Hüsung'' (1857) hän kirjoitti asuessaan Brandenburgissa.

Reuterin talossa Eisenachissa avattiin 1896 Reutermuseum. Wikipedian tuottama